Ralph Waldo Emersonin sanoin:

”Valo on maalareista ensimmäinen. Ei ole niin rumaa esinettä, ettei syvä valo tee siitä kaunista.”

Luontopäiväkirjamerkintöjä tehdessämme olemme tämän edessä päivittäin. Käsittelemme valoa vahvasti, hennosti tai säästeliäästi. Valon suunta ja määrä luovat jännitteitä kuivalla tai märällä paperilla. Vauhdikkailla, tarkoilla tai varovaisilla siveltimen vedoilla olemme tallentaneet luontoa.

Näyttelyn taiteilijat: Kari Asikainen, Maria Asikainen, Ulla-Kristiina Haarma, Rauni Ollikainen, Irma Parviainen, Matti Parviainen, Marja-Liisa Pulli, Kimmo Pulli, Olof Qvickström, Seija De Rybel, Sinikka Siekkinen ja Anneli Tempakka.

Maalaamme kukin tavallamme näkemämme ja pyrimme välittämään osan kokemuksestamme katsojalle: ”Syvät vedet ja myrskyävät metsät, tyvenet ja ihanat kukkaniityt, tuoksut välittyvät ja ehkä silmiä kirveltää, sormia paleltaa ja voit haistaa märän niityn tai tuntea kuuman kesäpäivän”.

Pandemian keskellä siveltimen vedoille on tullut erityistä merkitystä. Olemme kaikki olleet eristyksissä joko vapaaehtoisesti tai rajoitusten mukaisesti. Ystäviä on sairastunut ja olemme joutuneet todistamaan myös ystävien poistumista keskuudestamme.

Me luontopäiväkirjamerkintöjä tehneet olemme koonneet näyttelyn, jolla tuomme tuntojamme esille niin abstrakteilla kuin esittävillä maalauksilla. Emme rajanneet teosten valmistumisvuotta, joten esillä on päiväkirjamerkintöjä vuosien takaa ja ihan viime viikoilta.

Ryhmänäyttelyn ovat jyryttäneet Kimmo Pulli ja Olof Qvickström. He vastaavat myös ripustuksen suunnitellusta ja toteutuksesta.