Maailmanlaajuinen pandemia on saanut meidät elämään melkoista hiljaiseloa viimeiset pari vuotta. Olen aina maalannut matkoilla, ja kaikenlaiset matkat ovat viime aikoina kutistuneet minimiin. 

Kauneutta on kuitenkin löytynyt myös läheltä, olemme löytäneet uudelleen lumisten puiden, kedon kukkien tai upeiden auringonlaskujen kaltaisia arjen pieniä ihmeitä, joiden ääreen voi ehkä oppia taas pysähtymään. Yhteyttä toisiin, elävää musiikkia ja vaikkapa taidenäyttelyitä on kauan kaivattu, ja sen arvon tuntee nyt eri tavalla.

Nämä kuvat lievittävät kauas tai lähelle, toisaalle menemisen kaipuuta, muistumina vapaan kulkemisen ajasta, johon ei ehkä ole paluuta. Toisaalta ne kertovat tavallisen elämyksellisyydestä. Samaa kiveä, samaa vettä on yhteisen meren rannalla.

Tallenne näyttelystä saatavilla myöhemmin osoitteessa www.mariarosina.fi. Taiteilija paikalla viikonloppuisin ja tiistaina 22.2. sekä torstai-iltapäivisin.