Näyttelyn taiteilijat: Maikki Haapala, Pia Hinttula, Hanna Järvi, Tapani Kajaste, Anni Kuula, Mervi Leijala-Marttila, Riitta Lindström, Kirsi-Marja Myöhänen, Sirkka Mokko, Katri Pailos, Benita Suomi, Irja Tikka, Pive Toivonen, Maija Vanhatapio, Sirkkaliisa Virtanen ja Jorma Wartiovaara.
Meillä on vahva tunne, että akvarelli on tullut 2020-luvulle. On aika kertoa yleisölle, mitä kaikkea akvarelli on ja voi olla tänään. Meiltä usein kysytään, mikä on aito akvarelli? Tai miksi jaksatte maalata noilla alakoululasten tunkkaisilla askartelunapeilla?
Vesivärimaalauksella on pitkä historia ainakin Düreriin asti ja jos katsomme vielä laajempaa kuvaa, emme voi ohittaa kivikautisia härkiä Lascauxin seinillä. Aatelisneitojen kasvatukseen kuului 1800-luvulla mm. ranskankieli, pianonsoitto ja a k v a r e l l i – m a a l a u s. Vesiväri oli hyvä väline värittää piirrettyjä kuvia. Siinä tehtävässä se pääosin palvelikin taiteilijoita 1970-luvulle asti. Suuret kultakauden taiteilijat, esim Edelfelt, Järnefelt ja GallenKallela ym. luonnostelivat matkoillaan kohteita maalattavaksi öljyllä ateljeen sisätiloissa.
Suomalaisen akvarellimaalauksen valovoimaiseksi ’uudistajaksi’ nousee rohkea Nandor Mikola – unkarilainen, 1970-luvulla, kun valtakunnan taidemaailma kipristeli sosialistisen realismin kourissa. Silloin jo hän näki abstraktin akvarellin voiman ja mahdollisuudet ja esimerkin voimalla opetti meitä ’perässähiihtäjiä’. Hän oli perustamassa Suomen Akvarellitaiteen yhdistystä ja puhui siellä kiihkeästi ’vapaan akvarellin’ puolesta. Akvarelli välineenä on leikkisä ja arvaamaton, siksi kiehtova. Tekniikka antaa erikoisia haasteita, esim. väri voi lähteä karkuun, tehdä omia tekojaan. Se on villi ja tottelematon, mutta niin riemastuttava ja ihastuttava työkumppani, että sille antaa paljon anteeksi, kun tietää, että se on ladattu täyteen valon ja varjon jännitteitä. Murrettujen ja kirkkaiden värien keskinäiset sopimukset saavat akvarellin elämään ja loistamaan salaisesti, opetti Mikola.
Siis, mikä on aito akvarelli? Enää emme osaa vastata tuohon kryptiseen kysymykseen tyhjentävästi. Niinpä päätimme näyttää yleisölle, millaiseen akrobatiaan akvarelli nykyisin yltää, sisällöllisesti ja teknisesti.
Miten tekniikalla voi tukea sisällön sanomaa ja miten yksityisen taiteilijan innostuksesta voi syntyä jopa uusi tie, joka saa lukuisia seuraajia ympäri maailman.
Olemme valikoineet teille 16 taiteilijaa, jotka ovat hioneet ’toisenlaisia’ itsekehittämiään tekniikoita huippuunsa. Monet heistä ovat opettaneet keksintöjään kursseillaan. Näin tutkimme ja teemme itse koulutusta akvarellin laajalla saralla. Näin syvällisesti sitä ei muualla opeteta. Olemme myös verkottuneet maailmanlaajuisesti akvarellistien yhteiseksi keskustelu -ja tiedonjakamisfoorumeiksi. (IWS, ECWS, Fabriano, Pietari jne).
Olemme jakaneet akvarellitaiteen kentän seuraaviin kategorioihin:
Kuiva- ja märkäpohja-tekniikat: laveeraukset ja abstrakti expressionismi; valuutus- , puhallus- ja kaatotekniikat; samassa kuvassa monta tekniikkaa (laveeraus, skarppi, kuullotus)
Monotypioiden eri versiot: painamalla, prässäämällä kaulimella, liu’uttamalla
Sisältöjen mukaan: maisemat, muotokuvat (abtraktio ja realistismi, ymt -ismit)
Viiva akvarellikuvan rakentajana: akvarellimuste, tussi, hiili ja erilaiset kynät
Kollaasit: monilla materiaaleilla
Materiaalijäljennökset akvarellilla: marmori, kivi, tammi jne
Kirsi-Marja Myöhänen: ’Kolibrin lento’ 
Sirkkaliisa Virtanen: ’Tuulten tanssi’ 
Pia Hinttula: ’Myrskyn jälkeen’