Meillä kolmella oli yhteisnäyttely AKVARTissa pari vuotta sitten. Kokemus oli varsin mukava ja olimme näyttelyyn tyytyväisiä. Siksi uusi yhteisnäyttely.
Riitta Lindström:
Työni ovat valmistuneet koronan aikaan ja heijastelevat kokemuksiani ja muistojani viime kesänä ja syksynä.
Kesäpaikkamme on Inkoon saaristossa ja olen kuvannut saariston kesän värejä ja tunnelmia sarjassa kesämuistoja. Syksyllä päivien lyhentyessä kiinnostuin henkilökuvista ja tein joukon muistikuvien tapaan vähän epätarkkoja, mutta tunnelmaltaan minulle merkityksellisiä henkilöhahmoja.
Anne Ollila:
Maalauksissani on kaksi teemaa, meren pohjalla ja haiku.
Meren pohjalla en ole ollut, ainakaan syvissä vesissä, mutta suurimmat onnen tunteet olen kokenut snorklatessani Välimeressä.
Haiku-runot syntyvät kun olen yksin luonnossa, kokemuksesta sillä hetkellä.
Tuula Revell:
Tein matkan syksyllä 2019 Baseliin, jossa tutustuin japanilais-saksalaisen taiteilijan Leiko Ikemuran näyttelyyn. Suorastaan hullaannuin hänen muotokuviinsa. En ole koskaan ennen paneutunut kenenkään taiteilijan töihin kopioimalla niitä. Leiko Ikemuran tytönkuvia kopioin monta viikkoa heti matkan jälkeen. Sitten ykskaks tunsin, että nyt riittää. Lopetin.
Tämä muutti pysyvästi tapaani tehdä muotokuvia. En osaa sanoa, kuinka suuri osa nykyisistä muotokuvistani on Leiko Ikemuran inspiroimaa tai Leikolta opittu ja mikä osuus tulee minulta itseltäni. Näyttelyssä minulla on seitsemän muotokuvaa ja muutama vanhempi työ.
Tuula Revell: ’Metsään eksyneet’ 
Anne Ollila: ’Sarjasta Haiku: mustarastas soi’ 
Riitta Lindström: ’Madonna’