Näyttelyssäni on esillä kokemuksia retkiltäni Suomen luonnossa. Olen ihastellut allien surumielistä kauneutta, ja seurannut kiinnostuneena rupikonnien ikiaikaista olemusta ja verkkaista liikkumista. Metsässä vastaan tulleet pöllöjen poikaset ovat tuoneet mieleen kansantarinat menninkäisistä ja metsän pienistä ukoista. Syksyllä olen ihaillut pienten lintujen rohkeutta, niiden lähtiessä illan hämärtyessä ylittämään avaraa merta. Talvisessa pakkassäässä helisevä pyrstötiaisparvi on tehnyt vaikutuksen eloisuudellaan ja kauneudellaan.
Vähitellen vuosien myötä olen huomannut, miten luonto ympärillämme vaivihkaa muuttuu. Olen alkanut ajatella, että maalaan luontokokemuksia myös talteen, muistoksi tulevaisuuteen, jolloin tätä kaikkea ei ehkä tällaisena ole. Näyttelyn nimi tulee tästä ajatuksesta. Moni näyttelyssä esillä oleva laji on uhanalainen. Niiden elinalueet ovat pienentyneet ja määrä vähentynyt. Näyttely ei kuitenkaan ole vain uhanalaisten lajien esittelyä. Olen tallentanut itselleni merkityksellisiä hienoja ohikiitäviä hetkiä, jotka haluan muistaa jälkikäteen ja joiden toivon välittyvän taulujen kuvina myös muille.
Olen toiminut pitkään luontotoimittajana. Suomen luonnon monimuotoisuuden ihmeellisyys on ollut eräs tärkeimmistä asioista, joita olen pyrkinyt tuomaan ohjelmissani esille. Kaikkien näiden vuosien jälkeen se ihmetyttää edelleen.
Minna Pyykkö